Muistelen aikaa kun asuimme jokivarressa,,ennen sotaa ,sota aikana , jälkeen sodan,ja evakon .Ennen sotaa -39v ,pikku poikana ,kesällä aika kului ,Välitalon kalliolla,kosken rannalla ,,iso laaka kivi,siitä käytiin uimassa,,oli mukavaa,,.sitten tuli sota 2 maailman sota  .>>eihän lapsena oikein ymmärtänyt ,,oli vain outoa kun isäkin joutui lähtemään  .Joka ilta kun oli iltarukouksen aika, äiti opetti liittämään isän rukoukseen .Kun oli poroerotuksia ,laatasvaarassa ,,1939-1940 oli kovia pakkasia ,äiti varusti minut hakemaan ,poron verta ja sisäelimiä .Poromiehet antoi kaikkea.mitä pikkuiseen reppuun sopi ,taas oli ruokaa ,Äiti sanoi,sinä olet ainua mies meillä .olin silloin 6 v <<,,Silloin alkoi kasvu mieheksi,,Sota loppui ,tuli evakkoon lähdön aika Ruotsiin ,saksalaisia ajettiin pois,,Evakosta paluu poltettun kotiseutuun ,savupiiput vain törrötti yksinäisinä (.Kuin sanoen, tässä me olemme ,olemme odottaneet teidän paluuta ).Miinoitetut kentät,paljon meni ihmisiä saksalaisten miinoihin,,Lapsuus oli jäänyt ,oliko sitä ollutkaan!!,,Jokivarsi jäi 1950v ,kun isä sai asutustilan Veittivuomalta .kaipuu jäi ,ei kuulunut enään kosken kerrontaa ,oli vain hiljaisuus>>varrella virran<<  9/3--2010  pena